Kuinka käyttörahaa tehdään

Puoli tynnyrillistä Irlannin viiden eurosentin kolikoita. Kuvasarjan on kuvannut Chikako Harada.

Suomen Rahapaja on lyönyt useamman maan eurokolikoita kuin mikään muu rahapaja. Suomen Rahapajan valmistamia kolikoita on käytössä Suomen lisäksi Kreikassa, Luxemburgissa, Sloveniassa, Kyproksella, Virossa ja Irlannissa.

Euroalueen kolikot kuvaavat hyvin Euroopan unionia: Ne ovat yhtenäiset arvopuolelta, mutta kansalliset tunnuspuolelta. Kansan historia tai mytologia ovat usein tunnuspuolella teemoina. Suomen eurossa lentävä joutsenet, Italialla on Leonardo da Vincin Vitruviuksen mies ja Espanjalla kuningas Juan Carlos I.

Eurojen ulkoasu

Eurokolikoiden yhteisen puolen kartta uusittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2007 kuvaamaan koko Eurooppaa. Myös kolikoiden kansallisille puolille tuli pieniä muutoksia.
Slovenia liittyi Euroopan unioniin vuonna 2007. Kuvan kolikossa on PrimoÏ Trubar, Slovenian uskonpuhdistaja ja protestanttisen kirkon perustaja. Suomen Rahapaja on tehnyt Slovenian koko eurokolikkosarjan.

Kaikille euroalueen metallirahoille yhteisen unionia symboloivan arvopuolen on suunnitellut Luc Luycx Belgian rahapajasta vuonna 1996. Vuoden 2007 uudistuksessa kolikoiden kartat muutettiin kuvaamaan koko Eurooppaa pelkkien euromaiden sijasta. Sentin, kahden ja viiden sentin kolikot jäivät ennalleen.

Kaikki kahdeksan eurometallirahaa ovat erikokoisia, eripainoisia ja erivärisiä. Metalli vaihtelee kolikoiden mukaan. Rahasarjojen peräkkäisten kolikoiden syrjät ovat erilaiset. Euron ja kahden euron kolikko on valmistetty kaksoimetallista. Tähän on monta käytännöllistä syytä. Rahojen erottaminen toisistaan on nyt helpompaa muun muassa näkövammaisille. Kyse on myös turvallisuudesta. Kaksoismetallisten kolikoiden väärentäminen on vaikeaa. Samoin kahden euron kolikon reunateksti vaikeuttaa väärentämistä.

Eurot kelpuutetaan maksuvälineeksi varsinaisen euroalueen ulkopuolellakin. Monaco, San Marino, Vatikaani ja Andorra käyttävät euroja. Eurot käyvät myös Montenegrossa ja YK:n hallitsemassa Kosovossa.  

Kahden euron erikoisrahat  

Euromaat ovat vuodesta 2004 lähtien saaneet laskea liikkeeseen kahden euron erikoisrahan merkittävän tapahtuman tai henkilön kunniaksi. Erikoiseuron arvopuoli on samanlainen kuin tavallinen kolikko, juhlakuva on kansallisella puolella.

Suomi on juhlistanut erikoisrahalla muun muassa YK:n syntyä, yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta sekä ihmisoikeuksien julistuksen merkkipäivää. Viime vuonna Suomen erikoisrahan teema oli 200 vuotta autonomiaa. Merkkivuosi 1809 -niminen kolikko laskettiin liikkeelle 23.10.2009.

Rahojen lyöntimäärät vaihtelevat suuresti. Saksassa erikoiseuroja lyödään jopa 30 miljoonaa, pienessä San Marinossa 130 000 kappaletta. Suomen erikoiseuroja on lyöty 1,5-2,5 miljoonaa kappaletta kutakin. Merkkivuosi 1809 -kolikkoa lyötiin 1,6 miljoonaa kappaletta.

Rahapajan tunnus  

Eurokolikoissa on pienellä valmistajarahapajan tunnus. Sitä kutsutaan myös rahamestarin tunnukseksi. Suomen Rahapaja löi pitkään kolikoihin rahapajan johtajan sukunimen ensimmäisen kirjaimen, esimerkiksi vuosien 1999-2007 euroissa on M-kirjain, koska rahapajan johtajana toimi silloin Raimo Makkonen. Nykyään kolikoihin lyödään Suomen Rahapajan logo. Vuonna 2007 kolikoiden kansallisiin puoliin lisättiin maan nimi tai nimen lyhenne. Suomen osalta tämä tarkoittaa pientä FI-tekstiä. Eurokolikoiden yhteisellä puolella on kaksi pientä L-kirjainta. Ne ovat Luc Luycxin nimikirjaimet.

Työkalujen valmistus 

20 sentin kolikon tekoon tarvitaan matriisi (vas.), punssi ja leima. Näillä työkaluilla tulee vasta kolikon vaakunapuoli.  

Kolikoiden lyömiseen tarvitaan erikoistyökalut. Alkuperäisleimasimeen eli matriisiin on kaiverrettu digitoitu kuva rahasta. Sen jälkeen matriisi karkaistaan kuumentamalla ja nopeasti jäähdyttämällä. Matriisissa rahan kuva on vielä negatiivina. Leimatyökalu eli punssi syntyy, kun matriisi puristetaan teräslieriön päähän. Punssilla puristetaan leima, jossa kuva on taas negatiivina. Kun leimalla lopuksi lyödään kolikko, kuva-aihe on kolikossa oikeinpäin.

Yhdellä matriisilla voi puristaa satoja punsseja, yhdellä punssilla satoja leimoja. Lopulta yhdellä leimalla voidaan lyödä jopa kymmenen miljoonaa kolikkoa.

 

 
Suurnopeusjyrsin kaivertaa matriisia. Yhden työkalun kaivertamiseen saattaa mennä jopa 24 tuntia.

 

Teräksiset matriisit, punssit ja leimat karkaistaan karkaisu-uunissa. Karkaisussa teräksen rakenne muutetaan kuumentamalla punahehkuiseksi ja jäähdyttämällä se nopeasti öljykylvyssä. Karkaistu teräs kestää kovaa pintapainetta kuten lyömistä.

Hetki ennen lyöntiä, kolikko on vain tyhjä, metallinen raha-aihio.

Lyömätön aihio on arvoton

Käyttörahojen aihiot eli rahapyörylät ovat pääasiassa kupariseoksia tai pinnoitettua terästä. Erilaisilla seostuksilla ja pinnoituksella muokataan niiden ominaisuuksia toisistaan poikkeaviksi. Hopeaa ja kultaa käytetään keräilyrahoissa.

Rahapaja tilaa käyttörahojensa aihiot toimittajiltaan Suomesta ja ulkomailta. Valmiit aihot syötetään koneisiin ja ulos tulee valmiita kolikoita. Kaksoimetallirahojen eli bi-metallisten rahojen aihiot tulevat erillisinä ja ne yhdistetään lyöntivaiheessa.

Keräilyrahojen aihiot tehdään käsin Rahapajalla. Metallilevyn tai -nauhan työstäminen pyöreiksi raha-aihioiksi vaatii neljästä viiteen eri työvaihetta.

Raha lyödään leimaamossa

 

 

Valmiit kolikot syöksyvät pikkulaariin. Siitä ne kaadetaan isoon laariin vasta laadunvalvonnan tekemän tarkastuksen jälkeen.

 

Suomen Rahapaja on edelläkävijä käyttörahojen valmistusteknologian kehityksessä. Se on määrätietoisesti panostanut tuotantoteknologiaan. Jokainen osa-alue on analysoitu huolellisesti.

Rahat lyödään leimaamossa. Vasta leimaamossa raha-aihiosta tulee kolikko, jolla on nimellisarvo.

Käyttörahat, joita valmistetaan suuret määrät, tehdään nopeasti, tarkasti ja tehokkaasti. Käyttörahojen lyöntikone lyö kolikon yhdellä leimauksella.

Keräilyrahoissa tahti on leimaamossakin erilainen. Rahat leimataan eri koneella, usein vielä useaan kertaan. Keräilyrahoissa on useita käsityötä vaativia työvaiheita. Laadunvalvonta on yhtä tiukka niin keräily- kuin käyttörahoissakin.

 

Tässä lyödään rahaa.

 

Asentaja Asko Kahra säätää Schulerin leimauskonetta.

 

782 kolikkoa minuutissa, 46 920 tunnissa, 375 360 työpäivässä, melkein 1,9 miljoonaa kolikkoa viikossa.
 

Laadunvalvonta pitää

 

Laadunvalvonnassa on monta vaihetta. Vasemmalla leimaaja Paavo-Pekka Männikkö tarkastaa juuri koneesta tulleen rahan ulkonäön.
Oikealla laadunvalvontalaboratorion uutuuttaan kiiltelevä automaattinen testauslaite.

 

Käyttörahojen laatua valvotaan useassa vaiheessa. Suomen Rahapajan käyttörahatuotannolla on vuodesta 2000 ollut sertifioitu ISO 9001 -laatujärjestelmä. Korkea laatu on tärkeä kilpailuvaltti.

Manuaalisen ja silmävaraisen laadunvalvonnan lisäksi kolikoita tarkastetaan laboratoriossa muun muassa suurentavilla kameroilla ja tuhannesosamillimetrin tarkkuuteen yltävillä laboratoriolaitteilla. Puristimella testataan kaksoimetallikolikoiden liitoksen lujuus.

Vialliset tai virheelliset rahat poistetaan tuotannosta ja raaka-aine kierrätetään.

 

Laitteella testataan kolikoiden magneettinen momentti. Raha-automaatit erottavat kolikot toisistaan muun muassa sähkönjohtavuuden ja magneettisuuden perusteella.

 

Laatupäällikkö Miia Arkiomaa mittaa kaksimetallisen eurokolikon osien irrottamiseen vaadittavaa voimaa.

Lavallinen kolikoita

 

 Pakkaaja Teemu Antikainen valmistelee rahalavan muovitusta. Sen jälkeen lava lähtee asiakkaalle vientimarkkinoille.

Kaupan kassoilta tutut raharullat on pakattu rahapajalla. Rullat pakataan viiden rullan nippuihin ja punnitaan. Punnituksella varmistetaan, että paketissa on oikea määrä rahaa. Robotti kokoaa rahaniput pakkauslavalle. Kuten muissakin tuotantolaitoksissa, lava muovitetaan, ja tilaus on valmis toimitettavaksi asiakkaalle.

 

Käyttörahatuontanto on pitkälle automatisoitu. Robotti niputtaa kolikkorullia lavalle.

 

Pötköllinen suomalaisia kaksieuroisia.